Tietoiskuissa painavaa ajankohtaisasiaa

Olet täällä

Maan rakenne osana perunamaan tuottavuutta

Ammattimaisessa perunantuotannossa ongelmana on monokulttuuri. Perunantuotannossa maan käsittely on myös intensiivistä, mikä yhdessä monokulttuurin kanssa aiheuttaa maan tiivistymistä ja sitä kautta ravinteiden huuhtoutumista ja sadon alenemista. Noin 40 prosenttia Suomen perunantuotannosta sijaitsee alueilla, joissa on happamia sulfaattimaita. Sulfaattimailla on usein suuret luontaiset typpivarat, jonka johdosta peruna saa varsinkin eloperäisillä sulfaattimailla liian paljon typpeä maaperästä kasvukauden loppuvaiheessa, jolloin perunan tuleentuminen viivästyy, joka heikentää perunan laatua.

Tässä tutkimushankkeessa tutkitaan perunan kasvinvuorotuksen, maanmuokkaus­menetelmien, sekä välikasvien sekä metsä- ja puuteollisuuden sivutuotteiden, biohiilen, biotuhkan, kuitulietteen ja kuitusaven lisäämisen vaikutusta maan vesitalouteen, tiivistymien estämiseen ja tiivistymien korjaamiseen sekä ravinteiden käyttökelpoisuuden parantamiseen.

Maanparannusaineiden vaikutukset maaperän ravinnetilaan eivät tässä tutkimuksessa olleet huomattavia, mutta selviä eroja käsittelyiden välillä kuitenkin oli. Kuituliete- ja kuitusavikäsittelyt nostivat maan pH-, P-, K-, Ca- ja Mg-pitoisuuksia eli ne vaikuttivat tehostavan ravinteiden liikkuvuutta, mutta oletettavasti korkean pH:n ja johtoluvun takia ravinteet eivät kulkeutuneet kasviin tai satoon.

Tutkimuksessa havaittiin, että silloin kun pohjamaa on typpirikasta hapanta sulfaattimaata ja muokkauskerros on multamaata, ei typen mobilisaation haittavaikutuksia kyetä estämään muokkaus­kerrokseen sekoitetulla oljella, sahajauholla, tai perunapenkkien välikasviksi kylvetyllä ”typpisieppari”-kasvilla. Peruna kykenee käyttämään tehokkaasti hyväkseen kaiken saatavilla olevan typen ja siksi myöhään kasvukaudella saatavilla oleva typpi aiheuttaa ongelmia kasvuston tuleentumisen viivästymisen kautta.

Hankkeen taloustutkimusosion mukaan ruokaperunantuotannossa yksivuotinen viljanviljelykierto kerran kolmessa vuodessa on juuri ja juuri kannattavaa, mutta erityisesti nurmiviljelykierto on hyvin kannattavaa. Tärkkelysperunantuotannossa, jossa kannattavuus perustuu enemmän suoraan hehtaarikohtaiseen tulotukeen kuin tuotteen myyntituloon, tarvitsee viljelykiertoon kannustavan tuen.
 

Uusilla monitahoisilla ohralajikkeilla lisää tuottoa viljelyyn

Viljanviljelyn kannattavuuteen vaikuttaa moni asia, mutta satotasolla on edelleen merkittävä vaikutus viljelyn kannattavuuteen. Tilatasolla yksi helpoimmista keinoista parantaa ohran viljelyn kannattavuutta on valita viljelyyn uusia satoisampia ja laadultaan parempia lajikkeita.

Uusien monitahoisten ohralajikkeiden sadontuottokyky on erittäin korkea. Vanhempiin monitahoisiin lajikkeisiin verrattuna sadonlisäys on 10 – 20 %. Uusien lajikkeiden sadontuottokyvyn taustalla ovat parantuneet agronomiset ominaisuudet, taudinkestävyys useampia lehtilaikkutauteja vastaan ja aikaisempaa merkittävästi parempi korrenlujuus. Esimerkiksi vuoden 2015 vaikeissa olosuhteissa Altian tärkkelysohrakokeissa parhaimmat myöhäiset monitahoiset lajikkeet tarjosivat hyvän yhdistelmän sadontuottokyvyn ja aikaisuuden välille.

Monitahoisen ohran laatu on parantunut merkittävästi määrätietoisen jalostustyön tuloksena. Hehtolitrapaino, tuhannen jyvän paino ja lajite ovat kaikki parantuneet tasaisesti aina uusien lajikkeiden kauppaan tulon myötä. Uusien monitahoisten ohralajikkeiden laatu on esimerkiksi lajitteen osalta lähellä kaksitahoisia mallasohria ja samaa tasoa tai parempi kuin aikaisilla kaksitahoilla rehulajikkeilla.
 

Nyt syysrapsin kylvöön!

Syysrapsin jalostuksessa on melkoisin harppauksin kehitetty uusia lajikkeita. Kahden edellisen vuoden aikana on juuri näistä lajikkeista saatu meillä Suomessa korkeita satoja, mm. 2014 Käytännön Maamies –lehden syysrapsin satokilpailussa voittajan sato hehtaarilta runsaat 5.200 kg. Viime vuonna Pohjanmaalla 8 hehtaarin lohkolta puitiin syysrapsia keskisatona 4,9 tonnia/ha.

Viime talvesta saimme kokemuksia, että parhaiten pakkasia kestivät ne syysrapsit, jotka olivat riittävän aikaisin kylvetty. Tämä ohjeistus 8 x 8 x 8 (8 kasvulehteä, 8 mm juuren paksuus, 8 cm juuren pituus) osoitti tärkeytensä. Kylvösuositus syysrapsille on heinäkuun viimeisestä viikosta elokuun 10 päivään.

ViljelijänBerner on kovasti puurtanut syysöljykasvien viljelyalan kasvattamiseksi. Kannustaaksemme syysrapsin viljelyn lisäämiseen tarjoamme yhteistyössä Pioneerin jalostajan kanssa Maximus PR44D06 –lajikkeesta riskinjakomallin syysrapsin siemenkustannuksen osalta. Jos suositustemme mukaisesti tänä vuonna kylvetty Pioneer Maximus kasvusto tuhoutuu talvella, viljelijä saa seuraavan vuoden syysrapsin siemenet puoleen hintaan.

 

Valkuaiskasvien menestymisen edellytykset Pohjanmaalla

Euroopassa täydennysrehuvalkuaisen omavaraisuus on noin 25 – 30 % ja Suomessa vain 15 %. Nykyisin vallitsevien viljelyedellytysten on arvioitu mahdollistavan valkuaiskasvituotannon kaksinkertaistamisen Suomessa vaikka välittömästi. Tällä hetkellä Suomeen tuodun rehuvalkuaisen arvo on yli 100 milj. €/vuosi. Osa tästä rehuvalkuaisen tarpeesta olisi mahdollista täyttää kotimaassa tuotetulla kasvivalkuaisella.
Viljelypotentiaalia on eteläisen Suomen lisäksi Pohjanmaan maakunnissa!
Etelä-Pohjanmaalla voitaisiin maalajien ja viljelyolosuhteiden puolesta viljellä nykyistä enemmän rypsiä ja rapsia sekä palkoviljoja, mutta myös vehnää ja ruista. Lisäksi rehunurmien valkuaissadon parantamiseen on mahdollisuuksia ja kokoviljasäilörehuilla on mahdollista päästä sekä huippusatoihin että tuottaa edullista rehuvalkuaista.

Jos pääosin viljanviljelyä harjoittava tila siirtyisi viljanviljelystä ja kesannoinnista valkuaiskasvien suhteen maksimoituun viljelyyn, ei tilan kokonaissadossa tapahdu merkittäviä muutoksia, mutta tilan valkuaissato nousee merkittävästi. Samalla typpilannoituksen tarve pienenee ja typpitase muuttuu positiivisesta negatiiviseksi.

Tuota Valkuaista! –hankkeesta (TUOVA) työkaluja valkuaiskasvien viljelyyn
Luke Seinäjoen vetämä TUOVA-hanke edistää valkuaiskasvien viljelyä Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Suomen maakunnissa vuosina 2016 – 2018. Hankkeessa ovat mukana myös Perunantutkimuslaitos Petla, ProAgria Etelä-Pohjanmaa ja Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti.

Pohjanmaan Peltopäivässä voit jo tutustua valkuaiskasvien ja –seosten demoruutuihin sekä hankkeen ensimmäisiin kenttäkokeisiin. Viljelijät ja muut yrittäjät voivat osallistua hankkeen demotilatoimintaan sekä kehittämisryhmiin (vetäjänä ProAgria E-P, Erkki Vihonen). Lisäksi tarjolla tulee olemaan eri teemojen ympärille koottuja pellonpiennartilaisuuksia, asiantuntijatreffejä ja opintomatkoja vuosina 2017 – 2018.

Tervetuloa kuulemaan yllä olevista aiheista lisää Pohjanmaan Peltopäivän tietoiskuihin. Ohjelma on täällä.