Tuota sitä mikä kannattaa

Olet täällä

 

 

Hyvään satotasoon panostaminen antaa parhaan tuloksen

Parhaan taloudellisen tuloksen viljelyssä antaa yleensä korkean ja hyvälaatuisen sadon tuottaminen. Viljelijän vaikutusmahdollisuudet tuottajahintaan ja tukitasoon ovat varsin rajalliset. Viljelysuunnittelun tueksi kannattaakin ottaa oman tilan tuotantokustannukset tarkastelun alle ylimääräisten kulujen löytämiseksi. Väärässä paikassa säästäminen voi kuitenkin viedä tuloksen yhä huonommaksi.
 

Viljanviljelyn kustannusrakenne
Kasvinviljelyn kustannukset jaetaan muuttuviin kustannuksiin, työkustannuksiin, kiinteisiin kone- ja rakennuskustannuksiin sekä pellon kustannuksiin. Muuttuvia kustannuksia, joita ovat muun muassa lannoitus ja kasvinsuojelu, on koko viljelyn kustannuksista noin kolmannes. Toiseksi suurin kustannuserä on pellon ja ojituksen kustannukset, joiden osuus kokonaiskuluista on alueesta riippuen vähän vajaa kolmannes. Kiinteät kone- ja rakennuskulut muodostavat myös vajaan kolmanneksen osuuden kaikista kuluista. Viljanviljelyn kustannuksista pienin kuluerä on työkustannus, jossa huomioidaan viljelijän oman työn ja työntekijöiden kustannukset. Viljanviljelyn nettovoitto saadaan selville, kun tuotoista vähennetään kaikki kustannukset.
 

Panosta hyvä sadon tuottamiseen, älä ylikoneellistamiseen
Huonon tuottajahinnan aikanakin osa tiloista tekee nettovoittoa. Vuoden 2017 lohkotietopankin aineistojen mukaan paras neljännes saavutti ohran viljelyssä nettovoittoa 214 euroa/hehtaari. Keskimäärin ohran viljelyssä oli painuttu nettotappion puolelle 10 euroa/hehtaari. Parhaaseen tulokseen päässeitä tiloja yhdisti korkea satotaso. Ympäristökorvausjärjestelmää oli myös näillä tiloilla osattu hyödyntää monipuolisesti, jolloin tukitasokin oli keskimääräistä korkeampi.

Parhaan tuloksen saavuttaneilla tiloilla ei oltu säästetty tuotannon kannalta tärkeissä tuotantopanoksissa. Tilojen panostus hyvän sadon tuottamiseen näkyi sen sijaan jopa keskimääräistä korkeampina kasvinsuojelu- ja lannoituskuluina. Myös pellon ja ojituksen kustannukset olivat keskimääräistä korkeammat. Sen sijaan kiinteät kustannukset ja erityisesti konekustannukset olivat keskimääräistä selvästi matalammat. Hyvää taloudellista tulosta tekevillä tiloilla oli hyödynnetty yhteiskoneita sekä ylikoneellistamista oli muutenkin vältetty. Johtopäätöksinä voi päätellä, että ojitukseen ja pellon kunnostukseen panostaminen kannattaa pitkällä aikavälillä. Muuttuvissa kustannuksissa ei liioin kannata säästää. Oikealla lannoituksella ja kasvinsuojelulla voidaan satotasoa ja laatua parantaa ja siten taloudellista tulosta nostaa.

 

Kaija Ala-Luukko
talousasiantuntija
ProAgria Etelä-Pohjanmaa